Rautaahan se seppä käyttää!

Elokuvissa ja tarinoissa seppä takoo mitä moninaisempia vehkeitä monenlaiseen käyttöön, mutta mistä hän sai raaka-aineen?

Nykyaikana raaka-aineita löytyy joka lähtöön, mutta ennen niiden hankinta teetti enemmän työtä. Suomessa on rautaa valmistettu 1500 luvulta lähtien jo ”teollisesti”, mutta varmaan vielä 1700-luvulla seppien täytyi osata myös itse tehdä raaka-aineensa.

Järvi- tai suomalmin käsittely jonkinlaiseksi raudaksi ei ole ollut mikään helppo homma. Hämeenkyrössä ei ollut masuunia, joten onko rautaa hankittu kauempaa. Lähimmät olivat Kauttuan Ruukki Eurassa 1689-1907 ja Leineperi Kullaassa 1771-1902. Myös Fredriksberg oli Kullaassa 1781-1902. Nämä käyttivät vuorimalmia.

1842 aloitti Tampereella Tampellan masuuni myös raudan valmistuksen, masuuni lopetti 1877. Rautaa ja työkaluja myytiin todennäköisesti käsityöliikkeissä Tammerkosken varrella. Tampereen teollistuminen alkoi 1800-luvun alussa, joten metalleja tuotiin varmaan myös Saksasta ja Englannista.

1800-luvun loppupuoliskolla perustettiin useampia rautakauppoja, jotka myivät rautaa metri- tai kilotavarana. Useimmiten muoto oli erikokoista ”kärryn siivaa”, eli lattarautaa ja pyörötankoa. Väinö Ahlforsin muistelman mukaan ”ryssänrauta” oli todella hankalaan käsitellä ja erikoisesti hitsaus ei meinannut onnistua. Aine oli varmaan huonosti puhdistettu kuona-aineista. Parasta oli ”kolmen kruunun” ruotsalainen teräs ja englantilainen aines. Ei ole tietoa siitä, koska Malakias pääsi nauttimaan parempilaatuisista teräksistä. Hankintapaikoista ei ole tietoja, Väinökään ei niitä maininnut haastatteluissaan.

Vanhan ajan teräkset olivat lähes kaikki karkaistavia, eli niistä pystyi valmistamaan kestäviä tai joustavia muotonsa palauttavia kohteita. Siihen tietysti tarvittiin vankka kokemus ja kokeilu, että onnistuttiin. Aina ei aines ollutkaan samanlaista. Ahlforsin sepätkin valmistivat samasta aineesta piiput, lukot ja jouset aseisiin, sekä moninaiset muutkin tuotteet mitä heiltä suinkin tilattiin. He puhuivat bessemer teräksestä. Herra Bessemer Englannista sai patentin 1855 mullistavasta keksinnöstä jolla saatiin valmistettua teollisesti nopeasti suuria määriä ja laatu oli parempi.

Ennen aikaan oli tapana, että jos mahdollista, vietiin sepälle jossain muodossa itselle tarpeetonta rautaa käytettäväksi jonkun muun töihin. Siitä sai tietysti sovitun hyvityksen omaan työhönsä. Raudan kierrätys oli varmaan tehokasta.

Lisäksi sepäntyöhön kuuluu oleellisesti ahjo. Pääasiassahan seppä tekee raudan muokkausta ja mahdollista lämpökäsittelyä. Nykyaikaiseen hiiliahjoon ei varmasti ole tullut paljon muutoksia. Palkeet, joilla saatiin hiilet hehkumaan ja lisää lämpöä, toimivat ihmisvoimalla, malleja oli useampia. Herttualan ahjossa oli puusta ja nahasta valmistetut palkeet, joita tietysti käytti apuri, jos sellainen oli paikalla.

Hiilet ja niiden saatavuus olikin taas asia, joista ei ole tietoa. Puuhiiltähän on valmistettu varmaan aikoinaan Hämeenkyrössäkin ja sitä on myyty sepille, tai onhan sepän tarvinnut osata myös hiilen teko. 1800 luvulla alettiin tuomaan kivihiiltä/koksia Euroopan isoilta louhoksilta ja Sandberg Tampereelta ainakin välitti sitä. Kivihiili oli kauemmin ahjossa kestävää ja sillä saatiin kovempi lämpötila.