Viilauksia ja muita hienoja työstötapoja

Ei riittänyt pyssyhommiin takomalla tehty laatu, vaan tarvittiin hienompaa ja tarkempaa työstöjälkeä. Mutta eipä hätää, mitä ei olisi kekseliäs seppä tehnyt ja välillä joutunut itse suunnittelemaankin.

Tässä tulee taas meikäläiselle seinä vastaan, ainakin niin yleinen työkalu kuin rautasaha tuntuu olevan mysteeri. Muuten ei ongelmaa tuntuisi olevan, mutta mistä on saatu terä, kun niitä on valmistettu teollisesti vasta 1800-luvun loppupuolella. Tietysti on voitu itse teräkin tehdä viilaamalla ja karkaisemalla. Purevuus ei varmaan ollut samaa tasoa kuin nykyajan terillä. Museon työkalujen joukosta löytyy kyllä uuden ajan pikaterästeriä, mutta ainakin Malakiaan uran alussa ei sellaisia ollut.

Toinen työkalu on viila. Niiden kohdalla löytyy jo todistekin omasta tuotannosta. Eipä niillä lastua isoja määriä saanut aikaiseksi, mutta ei kai ollut niin kiirekkään. 1900-luvun alussa aloitti Viialan Viilatehdas toimintansa ja silloin viimeistään alkoi ”oikeiden” viilojen käyttö.

Väinö varmaan pääsi tekemään töitä jo purevimmilla työkaluilla. ”Smirkeltuukia” tuli myös markkinoille 1800-1900 luvun taitteessa. Hiomajauheita sekoitettiin itse jo aikaisemmin öljyyn ja niitä käytettiin pintojen tasaukseen.

Työkalut alkaa olla pääosin käsiteltynä, olisko jollain mielessä jotain pyssysepän hommiin liittyvää? Tietysti vanhemman ajan, nykyaikana osat tehdään koneellisesti ja käsityön osuus on minimaalinen.

Ulkona on pimeää kuin vanhassa sepän pajassa, mutta pidetään mieli virkeänä.

Loppusyksyisin terveisin
Pena

Seuraava
Seuraava

Korvikkeita