Sepän pirtin historiaa: osa 2
Sukunimilaki tuli Suomeen vasta paljon myöhemmin, mutta itselliset, eli nykyaikana sanottaisiin ehkä yksityisyrittäjät, ottivat käyttöön sukunimen.
Muotina oli ruotsinkieliset nimet. Malakias oli poikansa Väinön kertoman mukaan tavannut sukulaisensa, joka oli ottanut Ahlfors nimen käyttöön. Sehän oli kuulostanut hienolta ja niinpä Malakiaskin oli merkkauttanut sen kirkonkirjoihin itselleen.
Varsinainen sepän valtakunta eli takopaja oli vain parinkymmenen metrin päässä asunnosta, myös kylätien varressa. Siellä Malakias teki pääosin työnsä, mutta hienommat hommat ja puutyöt tehtiin tuossa suutarilta vapautuneessa rakennuksessa.
Ensimmäinen lapsista, Hilma syntyi 1873, Vihtori 1877 ja Kaarle 1879. Parin lapsen jälkeen alkoi vaivata tilanpuute verstastilasta. Mutta onneksi kylän laidalta Ristimäestä oli ruotusotamies Honka muuttamassa Pirkkalaan perheensä kanssa. Malakias sai ostettua häneltä vapaaksi jäävän talon ja siirrätti sen kylälle, aivan verstasrakennuksen viereen. Tämä tapahtui 1870-luvun loppupuoliskolla.
Nyt saatiin asuintilat omaan rakennukseensa ja tilaa jäi uusille ideoille. Nyt tarvittiin koneita käyttöön. Puuseppämestari Rosendahl tuli avuksi ja saatiin aikaiseksi ”varvi” poraukseen ja puunsorvaukseen. Lisäksi rakennettiin vielä rihlapenkki, olihan tarkoituksena valmistaa nykyaikaisia pyssyjä.
Malakias oli tehnyt ensimmäisten pyssyjen piiput kietomalla lattaraudan suolaveteen kastetun puikon päälle ja ahjohitsaamalla sauma kiinni. Piippu oli rihlaton, eli sillä ammuttiin vain pyöreitä kuulia. Tämä oli kuitenkin kovatöinen homma ja poraaminen olisi helpompaa piipun valmistamisessa. Toki lukko laukaisukoneistoineen, tähtäimet ja tukki vaativat myös oman aikansa. Lisäksi kuului kauppaan mukaan luodille valupihdit.
Mistä Malakias ja ”Ruusuntaali” oli mallia saanut, ei ole tietoa, mutta toimivat vehkeet valmistuivat.
Pelkät koneet eivät riitä, täytyy olla vielä työkalutkin, joilla varsinainen työ tehdään. Verstaassa on nähtävissä minkälaisia vehkeitä vanhanajan seppä on kehitellyt. Jonkinlainen keksijä täytyi sen ajan sepän olla, että pystyi kehittymään ilman nykyaikaista tiedonsaantia.
Mutta siitä lähti pyssyjen valmistus liikkeelle.
Sepän työt olivat kuitenkin siinä vaiheessa vielä varsinainen ansaintatapa. Pyssytkin tekivät kuitenkin kauppansa.
Joku vierailijoista ihmetteli joskus, että miksi puhun pyssyistä, eikös ne ole aseita? En puhu halventavasti pyssyistä, mielestäni se on vaihe, ennenkuin siirryttiin aseisiin, joissa on vaipalliset luodit ja savuton ruuti, lippaat ja muut hienoudet.