Sepän pirtin historiaa: osa 3
1880 luvun alkupuolesta ei ole tiedossa mitään erikoista. Lapsimäärä kuitenkin kasvoi, 1882 syntyi Siigi, joka kuoli isorokkoon alle vuoden ikäisenä.
1885 syntyi Väinö, josta oli tuleva seuraava pyssyseppä. Vanhin lapsista Hilma kuoli 1886.
1888 syntyi Toivo. Siinähän oli tapahtumia lasten osalta muutaman vuoden ajalle, niin iloisia, kuin surullisiakin.
Suustaladattavat pyssyt olivat siihen aikaan ainoita tuliaseita. Piippuun kaadettiin ruuti suupäästä ja sen jälkeen luoti lampaanrasvassa voidellun kankaan palan kanssa työnnettiin puikolla ruudin päälle. Kankaalla saatiin tiivistettyä latinki. Eli piippu oli peräpäästä tukittu ja sinne oli vain pienireikäinen putki piipun sivussa, jonka päähän laitettiin nalli ja iskurin lyödessä nalliin, reiän kautta meni kipinöitä piipun takaosaan ja sytytti ruudin.
Maailmalla oli kuitenkin kehitelty, luonnollisesti sotakäyttöön, takaaladattavia aseita jo 1830 luvulla. Ne olivat ensin paperista kiedottuja latauksia ja huonoja. 1860- luvulla kehiteltiin ensimmäisiä metallihylsyyn ladattuja panoksia. Jostain oli tullut Malakiaalle tieto sellaisista ja näppäränä miehenä aloitti itsekkin kokeilun sellaiselle vaihtoehdolle.
Hän valatti erikoismiehellä hylsyjä muutamia kappaleita, mutta ne olivat hankalia valmistaa ja käyttää. Jostain kuitenkin sai hankittua hylsyjä joita oli valmistettu teollisesti euroopan isoissa asetehtaissa. Niille täytyi kuitenkin itse suunnitella ja tehdä porat ja kalvaimet, joilla tehtiin panospesä piippuun. Sen lisäksi koko lukkojärjestelmä täytyi uusia sopivaksi tälle mallille.
1888 Malakiasta mainostettiin Tampereella ilmestyvässä Aamulehdessä. Eli kehitystyö ei ollut mennyt hukkaan. Mainoksessa ei mainittu sepän nimeä, oliko jäänyt epähuomiossa pois, mutta kovasti on kehuttu hyväksi ja tarkaksi luodikko.
Ei siihen rengin kuukausipalkka olisi riittänyt ja oma hankaluutensa oli panosten laataamisessa. Paljon helpompaa oli kuljettaa ruutia,kangasta,luoteja ja nalleja mukana. Aina sitä kangastakaan ei käytetty. Eli tavallisella metsämiehellä oli vielä se vanha ”suustaruokittava” käytössä. Tarkkaa tietoa ei ole, olisiko tästä alkanut kauemmaksi pyssyjen myynti.
Niitä on myyty Laatokalle ja perämerelle jossain vaiheessa hyljepyssyiksi ja Kärsämäelle susien metsästykseen.
Sepän työt kuitenkin jatkuivat ja ”lekarina” eli apulaisena saattoi toimia vaimon veli. Ainakin hänen kanssaan Malakias kävi paljon metsällä ja Ville asui naapurissa. Omat pojat olivat vielä liian nuoria sepän hommiin, ne aloitettiin vasta 15-vuotiaana, mutta kai siihen mennessä jotain vähän puuhasteltiin pajassakin.
Lapset, niin kuin Malakiaskin olivat luku- ja kirjoitustaitoisia nuoresta pitäen. Laskeminenkin varmaan sujui.
Mainos Aamulehdessä 28.8. 1888