Sepän pirtin historiaa: osa 4

1891 syntyi Tyyne. 1894 Fanny, joka kuitenkin kuoli jo pikkutyttönä 1896.

Vanhemmat pojat Vihtori ja Kalle aloittelivat jo sepän hommia, kun nuoremmat sisarussarjasta aloittelivat vasta elämäntaivaltaan.

Kallea kiinnosti kuitenkin enemmän maanviljelys ja hän ryhtyi torppariksi kotikylälleen, vain parin sadan metrin päähän.Naimisiin hän meni 1902 Vilhelmiina Kustaantytär Ristilän kanssa. Lapsia heille syntyi neljä kappaletta. Olga 1903, Fanni 1905, Viljo 1909 ja Sylvi 1912. Kalle muutti sukunimensä Tuomistoksi.

Vihtori jatkoi isänsä apulaisena 1900 luvun puolelle asti. Hänet vihittiin Kirmon työntekijän Iida Fagerlundin kanssa 1900. Lapsia heille kertyi neljä, poikia kaikki. Yrjö 1900, Viljo 1902 (kuoli 1904), toinen Viljo 1905 ja Martti 1907. Perhe muutti Tampereelle 1904 ja muutti nimensä Ahtolaksi.

Vihtorin työpaikkana oli Glingendahlin iso tehdas ja ikänsä rautaa käsitelleenä ja kekseliäänä miehenä hän luonnollisesti oli koko työuransa tehtaalla korjaus- ja konekehitystöissä. Viimeinen työnimike oli laitosmiesten työnjohtaja. Perhe asui ensin tehtaan asunnossa lähellä, mutta oma talo rakennettiin Pispalaan.

Palataan Herttualaan. Väinö ja Toivo olivat myös aloittaneet sepän hommat. Toivo oli Väinöä isompi, oli hyvä varsinaisena lekan käyttäjänä, Väinö pyöritteli ja asetteli alasimella taosta. Väinöllä oli kuitenkin mieltymys pikkutarkkoihin töihin, oli tehnyt jo kahvimyllyjä ja muita vastaavia pikkupojasta lähtien. Toki Väinölläkin leka käsissä pysyi ja kaikki sepäntyöt onnistuivat.

Malakiaalla oli todennäköisesti kaihi ja tarkat työt eivät enää oikein luonnistaneet. Väinö aloitteli pyssyjen valmistusta muiden töiden salliessa. Hillun tilalla pidettiin 1905 maatalousnäyttelyt, jossa oli ajan tapaan kilpailuja monesta lajista.Miesten käsitöistä sai parhaan, eli kunniakirjan W. Ahlfors luodikosta. Ikävä kyllä ei kunniakirja ole säilynyt tallessa.

Varmaan asiakkaiden työt tuli tehtyä, koska paikalla Herttualassa oli parhaimmillaan vuosisadan alussa neljä seppää ja samaa sukua. Malakias kuoli 1909 ja Vihtori oli Tampereella, mutta kyllä kaksikin seppää kylällä riitti.

Etualalla Matilda ja Malakias, takana Tyyne ja Väinö.

Kunniakirjamaininta luodikosta