Sepän pirtin historiaa: osa 5
Alkuvuosina ei erikoisia tapahtumia ollut, mutta Venäjä, jonka alaisuudessa Suomi eli, oli jo aikaisemmin asettanut määräyksiä aseista. Jo edellisellä vuosikymmenellä oli tarkennettu lupakäytäntöä minkälaisia aseita, yleensä rihlaamattomia, sai tuoda maahan.
Lisäksi keisari Nikolai pelkäsi vallankaappausta, eikä tietysti suotta, mikä sitten jälkeenpäin todettiinkin. Suomessakin tarkkailu lisääntyi.
Väinö ei uskaltanut enää aseita valmistaa. Hän laati Hämeenkyrön kruununnimismiehen Väinö Nyströmin kanssa lupahakemuksen Venäjälle ministerineuvostoon aseiden valmistukseen. Tämä tapahtui alkuvuodesta 1914. Silloin jo tiedettiin, että papereiden käsittely kestää Venäjän järjestelmissä kauan. Väinö päätti hyödyntää odotusajan uuden opiskeluun ja muutti Pohjois-Pirkkalan Pispalaan Vihtori veljelleen asumaan ja pääsi Tuomisen polkupyöräliikkeeseen töihin Tampereelle. Toivo veli jäi Herttualaan tekemään sepäntöitä.
Tampereella oli paljon venäläistä sotaväkeä, osa perheensä kanssa. Varsinkin upseerien vaimoilla oli Väinön kertoman mukaan paljon polkupyöriä. Varmaan siihen aikaan alkoi myös suomalaisilla pyöräilykausi, olihan se näppärä laite liikkumiseen.
Elikkä töitä riitti, korjauksia ja huoltoja. Siihen työhön Väinön näppäryys oli omiaan. Mutta mieli veti muuallekin ja niinpä Väinö meni Glingendahlille veljensä oppiin laitosmiehen töihin. Tuominen oli pahoillaan menetettyään hyvän mekaanikon, mutta oli luvannut töitä aina Väinölle löytyvän, jos mieli muuttuu.
Tehtaassa työ oli mielenkiintoista. Koneiden huoltoja ja korjauksia. Myös uusia laitteita veljekset suunnittelivat ja valmistivat. Väinö 1965 tehdyssä haastattelussa epäili, että taitaa vieläkin olla käytössä heidän tekemiään laitteita.
Yli kaksi vuotta oli kulunut, kun nimismies Nyström laittoi Väinölle viestiä: "että tuu tekeen pyssyjäs", lupa tuli. Kuitenkaan ei ollut kiirettä Herttualaan. Syynä oli varmaankin Vesilahdelta Tampereelle muuttanut Amanda Sofia Lahtinen. Amanda oli Napparin turkisliikkeessä töissä ja myös kotiapulaisena.
1917 alkoi maailmalla kova myllerrys eli ensimmäinen maailmansota, joka vaikutti suomeenkin voimakkaasti. Suomi itsenäistyi ja 1918 alkoi Suomen sisällissota. Siihen osallistui Väinökin ja Herttualasta tulivat veljet Kalle ja Toivo. Väinö pääsi Tampereelta kotiin, mutta Kalle oli Hennalan vankileirillä ja kotona ehti olemaan yhden yön, kunnes menehtyi aliravitsemukseen. Toivo kuoli Hennalan leirillä myös aliravitsemukseen.
Mutta ei pelkkää surua. Väinön kihlattu Amanda synnytti Pispalassa poikalapsen heinäkuussa ja muuttivat sitten Herttualaan Sepälle Väinön perässä. Naimisiin ehdittiin heti sen jälkeen. Pojalle annettiin nimeksi Toivo Ilmari, kutsumanimenä on kuitenkin käytetty Ilmaria jo pienestä pojasta lähtien.
Malakiaan lapsista nuorin, Tyyne kuulutettiin Vihtori Mäensivun kanssa ja he perustivat perheen pysyen Herttualan kylässä. Lapsia heille tuli Niilo 1920, Annikki 1923 ja Kerttu 1926.
Kallen vaimo Vilhelmiina kuoli keuhkotautiin 1919 ja heidän lapsensa jäivät täysorvoiksi. Väinö oli heidän edunvalvojansa.
Sotien vaikutus oli suuri Herttualan sepälle, mutta siitä sitten lisää seuraavalla kerralla.
Kuvassa vasemmalta luettuna: Väinö Ahlfors, Toivo Ahlfors ja Vihtori Mäkelä