Sepän pirtin historiaa: osa 7

Sodan jälkeinen aika oli koko Suomessa työntäyteistä aikaa ja niin Herttualassakin rakennettiin uutta ja korjattiin vanhaa. Muutamia oli jäänyt palaamatta sotareissulta ja jokusille oli jäänyt arpia kroppaan tai mieleen. Maatalous kuitenkin saatiin käyntiin vanhalla voimalla. Lisäksi paikkakunnalle oli tullut paljon evakoita sodissa menetetyiltä alueilta.

Sepällä oli työkalujen korjausta ja polkupyöriä oli paljon huollettavana, sekä myös uusia myynnissä. Asehommiakin vielä riitti, uusia ei enää tehty, mutta korjauksia oli tehdasvalmisteisissakin.

Sepän vaimo Amanda menehtyi 1945. Onneksi tyttäriä oli pitämässä taloutta, Väinö ja sodista selvinnyt Ilmari saivat keskittyä työn tekoon.

Mutta tietysti sopivanikäiset alkavat suunnitella omaa tulevaisuuttaankin ja niin Ilmari löysi itselleen vaimonpuolen, ihan omalta kylältä, Kirmon työntekijöistä.

Kirsti Kiljain oli sinne tullut Messukylästä. Räväkkä nainen, joka ajoi hevosellakin kuin kilpa-ajajat. Näkijät eivät tienneet hevosen olleen jostain syystä pillastunut, mutta Kirsti sai hevosen rauhoittumaan ja pysyi vielä itsekkin rattailla jotenkuten. Naimisiin he menivät 1947 ja asuivat Sepällä, ensimmäinen lapsista, Pirkko, syntyi 1949. Kirsti muutti Pirkon kanssa Tampereen Irjalaan 1951 Ilmarin jäädessä vielä isäänsä auttamaan. 1952 syntyi Terttu ja Ilmarikin tuli perheensä pariin Tampereelle. 1959 syntyi poika Pentti. Ilmari kävi isäänsä auttelemassa 1950-luvulla Herttualassa, kesäaikaan usein vieläpä polkupyörällä. Lapset viettivät paljon kesälomalla aikaansa Taatan kaverina.

Parkanolainen maatalon poika Mauno Pentti oli myös sotareissunsa jälkeen Kirmolla harjoittelijana ja valloitti Hilkan tulevaksi emännäksi. Häitä vietettiin maaliskuussa 1946 ja samana vuonna syntyi ensimmäinen lapsista joka sai kasteessa nimen Anna-Liisa, 1949 syntyi Kalervo ja 1955 Tapani. Perhe muutti Parkanoon marraskuussa 1955 ja Tapani kastettin siellä, eli Sepällä asuminen jäi hänellä lyhyeksi ajaksi. 1956 syntyi Parkanossa vielä Marja-Kaarina. Hilkalla oli ollut osaksi huumorilla periaate, ettei hän muuta Parkanoon, ennenkuin Mauno on lunastanut kotitilan itselleen. Ehkä kuitenkin leskeksi jäänyt isäkin piti hyörinästä ympärillään ja tietysti Hilkka oli apuna kotitöissä. Koulunsa ehti Anna-Liisa aloittaa Sepällä asuessaan. Herttualassa ei koulua ollut, koulua käytiin naapurikylässä Heinijärvellä.

Evakkona Haukijärvelle tullut Reino Talonpoika sai Meerin vaimokseen ja talon emännäksi. Reinon perhe oli lähtenyt evakkotaipaleelle Viipurinläänin Saaprunkylästä ja asettunut Haukijärvelle Pakkaselta lunastetulle maalle. Reino tuli Haukijärvelle vasta sotareissulta vapautuessaan ja aloitti vanhempiensa kanssa uudessa paikassa maanviljelyshommat. Olisikohan joku iltamapaikka ollut paikkana ensitapaamiselle? Reino kulki polkupyörällä, jonka oli varmaankin ostanut Väinöltä. Kertoman mukaan Väinö oli katsellut pihassa olevia renkaanjälkiä ja epäillyt, että peto on käynyt. Reinolla kun oli Jaguar-merkkinen polkupyörä. Mutta eipä Väinöllä tosissaan mitään ollut vastaan tulevaa vävyään. Häitä vietettiin 1951 ja pari muutti Haukijärvelle. Samana vuonna syntyi Mirjam ja 1952 Veikko.

Haukijärven Harjulla tai Hiukkasten lavalla Toini tapasi Keijo Vihavaisen joka oli sota- ja armeija reissun jälkeen elokuussa 1945 tullut vanhempiensa luokse. Vihavaiset olivat Viipurin Kilpeejoelta evakkona Heinijärvelle muuttaneita. 1947 vietettiin häitä ja Toini muutti Heinijärvelle. 1949 syntyi Tellervo. 1956 Toini ja Keijo ostivat Vanajasta oman tontin ja alkoivat rakentaa siihen taloa, samana vuonna syntyi toinen tytär Tarja. Vanajasta ei ollut kuin muutama kilometri Sepälle, siitä oli mukava pyörähtää Väinö taataa morjestamassa.

Muutamassa vuodessa lapset, nuorta Veikkoa lukuunottamatta, menivät naimisiin ja lapsiakin alkoi siunaantua, eli alkoi suurien ikäluokkien aika.

Mutta tuli se naimisiinmeno Veikollekkin, Hiukkasten lavalta löytyi Irma Ranta-Korpi, joka oli kotoisin Kannuksesta ja tullut Purtulle naapurikylään työharjoitteluun. Häät vietettiin Kannuksessa Irman kotona 1956 ja siellä syntyi myös samana vuonna ensimmäinen lapsista Hilkka, mutta hetikohta perhe muutti Sepälle Herttualaan. 1958 syntyi Anja ja 1959 Riitta, he jäivät viimeisiksi Sepällä elontaipaleensa aloittaneista. Seuraavana vuonna Irma ja Veikko ostivat parinsadan metrin päässä olevan ”Järvisen” talon. Siellä asuessa syntyi vielä 1961 Anneli, 1963 Reijo ja 1966 Rauno. Väinö taatalle tuli aamulehti ja Hilkka ja Anja usein kävivät sen hakemassa hakupalkkana oli puolikas isosta minttukaramellistä. Joskus taata saattoi heltyä ja antaa kummallekkin ihan kokonaisenkin. 1967 Irma ja Veikko ostivat Sepän naapuritalon Raittilan. Veikko asui koko elämänsä ajan kotitalonsa lähellä.

1960-luvun puolivälistä lähtien Väinö oli Sepällä vain kesäkaudet ja vietti talviaikansa vuoronperään lapsillaan. Viimeiset aikansa hän oli Hämeenkyrön kunnalliskodissa, vuonna 1969 pyssyseppä Väinö Nestori Ahlfors siunattiin haudanlepoon vaimonsa Amanda Sofian viereen.

Täysin Sepän pirtti ei unohtunut, Ilmari vietti siinä kesiään perheensä kanssa vuoteen 1975 asti.

1981 alkoi rakennusten säilytystalkoot joista voi lukea museon historiasta.

Toivottavasti olen osannut kertoa Sepän pirtin historian niin, että siitä jäisi jonkinlainen muisto nuoremmalle polvellekkin. Tähän viimeiseen osaan sain lisätietoja: Serkuiltani Mallalta, Tarjalta, Hilkalta, Mirjamilta ja Veikolta. Siskoni Pirkko ja Terttu ovat myös muistelleet lapsuuttaan.

Kiitokset kaikille!

Terveisin Pena

Kuvassa on Väinön hautajaisissa olleet kaikki lastenlapset. Koko porukka on vielä elävien kirjoissakin.